Kajabacan ilmastotyö

Kajabacan viinitilalla viinien valmistuksen koko ketju on meidän omissa käsissämme. Kasvatamme marjat itse, teemme mehut itse, teemme viinit itse ja teemme myös kaikki tarvittavat hankinnat itse. Päätämme miten marjapensaat istutetaan, kasvatetaan ja lannoitetaan, valitsemme juomien valmistuksen menetelmät ja päätämme, miten viinit pakataan. Myymme tuotteet omassa myymälässä ja maistatamme juomia viinibaarissamme. Teemme jatkuvasti kestävän kehityksen ja ilmastotyön valintoja marjatarhalla, viinintuotannossa ja asiakaspalvelussa kaupassa sekä viinibaarissa.Pieni hiilijalanjälki on tärkeä, mutta vielä tärkeämpänä koen hiilikädenjäljen vahvistamisen. Siis esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden edistämisen, kestävän kehityksen ja luonnonvarojen järkevän käytön. Onko paikallisesti tuotettu marjaviini tuote, joka vähentää käyttäjänsä hiilijalanjälkeä? Kiehtova ajatus.

Viinitilan perustaminen on vaatinut melkoisen määrän viranomaisyhteistyötä, hakemuksia, selvityksiä, omavalvontasuunnitelmia, rekisteröintejä, valvontakäyntejä, lupamaksuja, raportointia. Ja tilan hoitaminen edellyttää jatkuvaa kirjaamista, lomakkeitten lähettelyä, tiedottamista, raporttien laatimista, rekisterien ylläpitoa alkutuotantoon, viininvalmistukseen, myyntiin ja anniskeluun liittyen. Olen tästä byrokratian ja valvonnan monisärmäisyydestä välillä vähän avautunut kavereille. No tänään ystäväni soitti ja kysyi mitä teen. Sanoin kirjoittavani yrityksen ilmastotyöstrategiaa, johon hän hämmästyneenä tokaisi, että ai sellainenkinko pitää tehdä. Johon minä, että no eeeiii. Ei tarvitse, mutta me halutaan tehdä. Ja samalla tosiaan tajusin. Tämä on asia, jonka haluan tehdä. Tämä on tärkeää.

Marjatarha

Mitä me tiedettiin marjapensaiden kasvatuksesta ennen viljelijäksi ryhtymistä? Ei niin mitään. Mutta otettiin selvää ja pidettiin kirkkaana mielessä luonnon arvo ja arvostus.

Pellon valmistelussa marjapensaita varten kylvettiin kullekin lohkolle typensitojakasviseos, joka sisälsi mm. erilaisia apiloita. Pelloille kylvettiin myös kesäkukkien siemeniä hyönteisten hyödyksi ja ihmisten iloksi. Syksyllä kasvit käännettiin peltoon samalla kun pelto lannoitettiin paikallisen karjatilan karjanlannalla. Kasvimassa ja lanta toimivat maanparannusaineena ja edistävät hiilen sitomista maaperään.

Seuraavana kesänä keskityttiin rikkakasvien juurien poistoon. Pekka hankmosi, tai niin kuin täälläpäin sanotaan: äesti, peltolohkon vuoden -63 David Brownilla muutaman kerran kesässä, jolloin rikkakasvien, lähinnä juolavehnän ja ohdakkeiden juuret nousivat pintaan ja kuivuivat auringossa.

Pensaat istutettiin katekankaaseen. Asta konttasi pitkin pellolle levitettyä katekangasta ja leikkasi kankaaseen fiskarseilla pienet aukot pensaita varten. Mitä paremmin istutettava pensas täyttää reiän, sitä vähemmän rikkakasveilla on tilaa kasvaa. Ensimmäisenä vuonna pensaiden juurista puskevat rikkakasvit kitkettiin käsin pari, kolme kertaa kesässä. Seuraavina vuosina marjapensaan koon kasvaessa kitkemisen tarve oli jo vähäinen.

Aikamoisen määrän käsityötä tällainen menettely vaati, mutta ihanaa työtä.

Marjatarhan maata ei sitten tarvitse tämän jälkeen enää muokata. Pensaat kasvavat rauhaisasti omilla paikoillaan vuosikymmenet. Aiemmin näillä pelloilla kasvoi viljaa tai heinää tai ne olivat kesantopeltoina. Nyt niillä kasvaa hiilinieluna toimivia monivuotisia puuvartisia pensaita.

Marjatarha tekee sitä, mitä maapallo tarvitsee, imee ilmakehästä hiiltä. Pensaat on istutettu aidanteiksi. Aidanteiden, pensasrivien väleissä kasvaa apilaa, niittykukkia, erilaisia heinäkasveja. Pensasrivien väleissä kasvavat kasvit jatkavat yhteyttämistä pitkälle syksyyn. Kasvit suojaavat maaperää ja ravinteet jäävät peltoon. Pensasrivien välit leikataan ruohonleikkurilla muutaman kerran kesässä. Ruohonleikkuusta tuleva ruohosilppu, samoin kuin pensaista syksyllä putoavat lehdet jätetään marjatarhalle maatumaan ja lannoittamaan pensaistoa ja lisäämään maaperän hiiltä.

Marjatarhan laitamille kaivettiin kosteikkoalue, johon valumavedet pellon takana olevilta metsäalueilta ja pellolta on ohjattu ojituksen avulla. Valumavedet puhdistuvat kosteikossa ennen kuin ne jatkavat matkaansa järveen. Kosteikkoa käytetään myös pensaiden kastelun vesivarastona. Pensaat kastellaan katekankaiden alle asetettujen tihkukasteluletkujen kautta, näin kaikki kasteluvesi menee kasvien hyödyksi.

Pensaat tarvitsevat lannoitusta tuottaakseen satoa. Istutuslannoitus karjanlannalla riittää muutaman vuoden kasvuun, mutta kun pensaat ovat käyttäneet sen, tarvitsee maaperään lisätä kasvien tarvitsemia lannoitteita. Hoidamme lannoituksen todellisena täsmälannoituksena, lannoite menee kasteluveden mukana, tihkukastelun kautta, katekankaan alle suoraan marjapensaan juuristolle ja kaikki lannoite menee suoraan pensaan hyödyksi. Seuraamme tarkasti lannoituksen vaikutuksia kasvuun ja säädämme lannoitteiden määrää pensaiden tarpeiden mukaan.

Hiilensidontaa tapahtuu sitä enemmän mitä enemmän kasvit yhteyttävät. Marjapensaiden juurissa on suuri sieniyhteisö, joka sitoo rihmastoonsa hiiltä. Itse satoon on myös sitoutunut hiiltä, mutta korjuun jälkeen se ei lisää maaperän hiilipitoisuutta. Kuitenkin mitä suurempi sato, sitä enemmän hiiltä sitoutuu kaikkiin kasvin osiin ja juuriston kautta maaperään.

Luonnon monimuotoistuminen näkyy viinitilalla

Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on ollut toiminnassamme tärkeä ohjaava arvo. Ilolla olemme panneet merkille, että vanhoja peltokukkakasveja on ilmestynyt uudelleen maisemaan. Marjapensasrivien lomassa kukoistavat kellokukat, päivänkakkarat, puna-apila ja monet muut kesäkukat. Kukkien lisääntyminen on lisännyt kaikenlaisten lentävien määrää, hyönteisiä, kärpäsiä, kimalaisia, mehiläisiä. Leppäkertut voivat hyvin kirvojen lisäännyttyä ja perhoslajikkeet runsastuivat entisestään kesantopelloille kylvettyjen peltokukkaviljelmien avulla. Tämä taas on lisännyt hyönteisiä ravintonaan käyttävien pikkulintujen määrää ja vahvistanut pesinnän onnistumista. Pian marjatarhan perustamisen jälkeen pääskyset muuttivat takaisin asumaan pihapiiriin.

Kesän alussa rantaniitylle tuodaan kesälampaita ahertamaan. Ne syövät pajut ja muut puskat ja mahdollistavat kasvuston monipuolistumista. Vesakoituminen oli todellinen riesa ennen lampaiden tuloa, mutta nyt luonnonhoito sujuu ja järvi näkyy pihapiiriin. Lampaat palaavat syksyllä takaisin omaan lampolaansa muutaman kilometrin päähän.

Kosteikkoalueen kasvusto näyttää monipuolistuvan vuosi vuodelta. Harvinaiset suursukeltajat ovat lisääntyneet ja vallanneet pihalammen lisäksi myös kosteikon. Ja sammakoitten invaasio keväisin; mikä kurnutus kaikuukaan kevätyössä. Kosteikot luovat linnuille pesimäpaikkoja. On mainiota seurailla sorsien ja telkkien ruokailua ja pesimispuuhia ja etenkin pienten poikaisten ensimmäisiä uimaharjoituksia kosteikon turvassa.

Vaikka monimuotoisuus on hyvä juttu, ovat marjapensaiden tuholaiset se huono homma. Karviaispistiäisen toukat ovat olleet harmina marjatarhalla. Niitä olemme karkottaneet ruiskuttamalla pensaita luomuhyväksytyillä tuotteilla. Koska toukkia on ollut vain marjatarhan joissain osissa, olemme ruiskuttaneet vain ne pensaat, joissa tuhohyönteisiä on ollut. Käsityönä tämäkin, kannettavalla ruiskulla. Ilmeisesti runsaslumiset talvet ja napakat pakkaset ovat hävittäneet tuhohyönteisiä ja edistäneet marjapensaiden hyvinvointia, sillä viime kesänä ei ollut lainkaan karviaispistiäisen toukkia eikä muitakaan haitallisia hyönteisiä. Hyödyllisiä pörriäisiä kyllä riitti. Nekin lisäsivät pensaiden terveyttä.

Viini ja hiili

Viininvalmistuksen tuotantotilan rakentamisen vaihtoehtoja pohdittiin pitkään. Viimein kierrätysidea vei voiton ja päädyttiin rakentamaan tuotantotilan runko liittämällä yhteen kaksi Joensuussa koulukäytössä ollutta rakennusviipaletta. Sisätilat muokattiin elintarvikekäyttöön sopiviksi viranomaisvaatimuksia noudattaen. Marjojen käsittely ja juomien valmistaminen aloitettiin sisältä toimivassa ja viihtyisässä, ulkopuolelta karun näköisessä rakennuksessa. Sisätilan ledivalaistus tuo viinintekijälle valohoitoa pimeinä vuodenaikoina. Keväällä 2023 rakennushommat jatkuivat. Kouluviipaleiden eristystä vahvistettiin ja rakennus puuverhoiltiin ja maalattiin pihapiiriin sopivaksi. Ilmalämpöpumput asennettiin suorasähkölämmityksen tilalle Katto on murrettu harjakatto, joka on suunniteltu aurinkopaneelien sijoittelua silmällä pitäen.

Pakkaaminen onkin iso kysymys. Puntaroimme viinin ja muiden juomien pakkaamista todella pitkään. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että asiakas haluaa viininsä lasipullossa. Lasipullo on ikään kuin arvokkaampi kuin muovipullo tai siis PET-pullo. Muovia pidetään vähän kuin pahiksena ja arvellaan, ettei viini säily PET-pullossa.

Viininpullotuskoneet ovat suunnitellut lasipulloille, eivätkä laitteiden valmistajat antaneet takuita laitteiden sopivuudesta PET-pulloille. Valintojen tekeminen on tasapainottelua mahdollisen ja mahdottoman, edullisen ja kalliin, houkuttelevan ja epäilyttävän vaihtoehdon välillä. Tarkoitus on kuitenkin tehdä järkeviä investointeja ja rakentaa yritys tuottavaksi.

Ilmastonäkökulmasta PET-pullo on kuitenkin aivan ylivertainen. Lasista valmistetun viinipullon hiilijalanjälki on 60 % suurempi kuin PET-pullon. PET pullo painaa noin 55 g kun lasipullon paino on noin 490 g. Jos pakkaisimme viinit lasipulloihin, tilaisimme pullot jostain päin Eurooppaa, todennäköisesti Italiasta, lavallinen painaisi 588 kg. PET-pullot saamme suomalaisesta tuotannosta Monninkylästä Porvoon läheltä ja lavallinen painaa 66 kg. Aivan huikean suuri ero tyhjien pullojen kuljetuksen hiilijalanjäljessä.

PET-pullojen keveys on aivan ihastuttavaa. Viini pullottaminen on kevyempää PET- pulloihin kuin lasipulloihin. Laatikkoon mahtuu yhtä monta pulloa, mutta laatikko on kevyempi. Asiakkaan on mukava kuljettaa kevyesti pakattu viini kotiin.

Toki muovi läpäisee happea pienen määrän, mutta sillä ei ole merkitystä lyhytaikaisessa säilytyksessä. Marjaviinejä ei ole tarkoitus säilöä kellarissa pitkään, pikemminkin ne kannattaa juoda saman tien ja käydä tarvittaessa tuottajalta hakemassa uutta, kun entiset on nautittu.

Luotamme suomalaisen kuluttajan ilmastotietoisuuteen ja kykyyn tehdä vastuullisia pullovalintoja ja jatkamme PET-pullovaihtoehtojen etsimistä myös muille tuotteillemme, limuille ja spritzereille.

Voisi varmaan sanoa: Tee ilmastoteko: osta lähellä tuotettua viiniä. Se on kestävä vaihtoehto toisaalla maailmassa tuotetulle, lasipulloon pakatulle viinille, joka kuljetetaan tuhansien kilometrien päästä kuluttajalle Suomeen.

Lähiluonto ja me

Liikumme vesillä kesäisin ja järven jäällä talvisin; melonta, uinti, vesihiihto, soutelu kuuluu kesähommiin ja joskus virvelöinti ja onkiminenkin. Talvella luistellaan, hiihdetään, kävellään jäällä ja talviverkot ujutetaan jään alle, kun jääolosuhteet antavat siihen mahdollisuuden. Luonto on keskeisin voimavaran lähde ja järvi siinä yksi tärkeimmistä. Siksi olemme aktiivisesti mukana Nuuta-Ruta-Kortejärven suojeluyhdistyksessä. Lisäksi ryhdyimme lumilinjamittaajiksi. Mittaamme lumen syvyyksiä ja punnitsemme lumen painoa ensilumesta kevääseen ja toimitamme hydrologisen seurannan tulokset Suomen ympäristökeskukselle. Tämän teemme pienenä kannanottonamme ilmastonmuutokseen.

Olemme päässeet hyvään alkuun ilmastotyössä

Olemme päässeet hyvään alkuun ilmastotyössä ja jatkamme ilmastotavoitteiden parissa. Ensi kaudella katolle asennetaan aurinkopaneelit.

Viini pullotetaan PET-pulloihin. Tavoitteenamme on pullottaa myös hiilihapotetut tuotteet PET-pulloihin ja mahdollisuuksien mukaan siirtyä kierrätysmateriaalista tehtyjen rPET-pullojen käyttöön. Aktiivisesti etsimme erilaisia vaihtoehtoja.

Jätteiden lajittelu ja kierrätys on huomioitu, tätä teemaa pidämme huolella mielessämme. Etsimme erilaisia tapoja hyöty käyttää marjojen puristuksesta jäävä massa. Toistaiseksi kompostoimme sen puutarhaa varten.

Haemme lähialueelta mehiläistarhaajaa, joka voisi tuoda mehiläispesiä marjatarhalle. Tämä lisäisi tarhan hyvinvointia entisestään.

Ja tärkeänä osana ilmastotyössä on tiedon lisääminen ilmastoasioista. Tähän hyvänä keinona on ollut osallistuminen Pirkanmaan ilmastoverkostoon.