Torpparihengessä

Täällä Pohjantähden alla

Elokuisen ilta-auringon lämmössä armon vuonna 1859 ABC-kiriansa ja katekismuksensa oppineet torppari Gustaf ja Maria ahersivat, kumpikin tahollaan Kajaniemen torpan mailla Urdialan kylässä.

Maria poimii tyttärensä Marianan kanssa marjoja säilöttäväksi. Karviaiset ja herukat laitetaan puhdistettuina purkkeihin, jotka täytetään puhtaalla vedellä. Purkit talletetaan maamontun hyllyille ja niitä käännellään viikoittain syksyn ajan. Näin marjat säilyvät herkullisina talveen saakka.

Topakka Mariana on hyvänä apuna torpan töissä, vaikka onkin vasta 6-vuotias. Perheen kuopus, Gustav, syntyi toukokuussa. Mariana vahtii pikkuista aina kun äiti on töissään, lypsyllä, kasvimaalla, pellolla tai milloin missäkin askareissaan.

Johan -poika on kolmetoistakesäinen ja isänsä mukana miesten töissä. "Vahva poika hän kyllä on", miettii Maria, "mutta kyllä ne taksvärkkipäivät ovat pojalle raskaat. Voisinkohan minä tehdä pari naispäivää enemmän niin..."Marian ajatuskulku katkeaa, kun hän huomaa miehensä ja reippaasti askeltavan pellavapäisen poikansa palaavan pellon suunnalta torppaa kohti. On iltasen aika.

(Nimi- ja vuosilähteenä Urjalan seurakunnan rippikirjat vuosilta 1857-1863)

Kajabacan torpparit

Eivätpä voineet Maria ja Gustaf aavistaa, että 160 vuotta myöhemmin samoilla Kajaniemen torpan mailla Urjalassa asuvat Asta ja Pekka Heikkilä kasvattamassa karviaisia ja viherherukoita Kajabacan marjatarhalla.

Marjapensaita hoidetaan samalla rakkaudella ja arvostuksella kuin Marian ja Gustafin aikaan. Marjat poimitaan edelleen käsin, luonnontuotteita arvostaen. Säilöntämenetelmät ovat kehittyneet ja marjatuotteet ovat jalostuneet, mutta samalla tavalla "taksvärkkipäivät" tehdään päivätyössä ja illat käytetään marjatarhan töihin.

Ja kohta pellon laidalle rakentuu marjaviinitila.

"Tässä sitä istuksitaan, elokuisessa illassa, siemaillaan oman tarhan karviaisista tehtyä viiniä. Tuntuu tosi hienolta olla täällä omilla tiluksilla. Nähdä miten oman käden työ tuottaa satoa ja voi nauttia ihanasta näkymästä. Ja toteuttaa yhtä omista unelmista", miettii Pekka ja jatkaa.

"Kun asuimme Keski-Euroopassa -90 luvulla, poikkesimme usein eräälle viinitilalle Rhone joen laaksossa Ranskassa. Ihaillen katselimme siellä viinitilan vanhaa isäntää, joka ketterästi ja suurella innolla kierrätti tilan vierailijoita kauniissa viinitarhassaan samalla kertoen tilan ja sen viinien tarinaa. Silloin ajattelin, että juuri noin minäkin haluaisin viettää vanhuudenpäiviäni."

Ja nyt meillä on tässä omien töiden ohessa rakennettuna, moninaisten elämänvaiheiden, työurien ja kokemusten jälkeen hieno marjatarha ja marjaviinitila. Kasvatamme marjoja ja teemme juomia Täällä Pohjantähden alla, vahvasti torpparihengessä, Väinö Linnan kotikylän naapurissa.

Torpparit Asta ja Pekka